Elämänkerta ja yleistietoa

 

Kunnaksen vanhemmat Wäinö ja Sylvi Kunnas olivat kuvataiteilijoita, jotka kuuluivat Tulenkantajiin, ja hänen lapsuudenkodissaan vallitsi boheemi ilmapiiri. Kunnaksen isä kuoli vain 32-vuotiaana, ja isäpuoli oli taidekriitikko.

 

Kunnas valmistui ylioppilaaksi Tyttönormaalilyseosta vuonna 1944, minkä jälkeen hän aloitti opinnot Taideakateamian koulussa. Keuhkovian vuoksi hän keskittyi kuitenkin runouteen ja aloitti sodan jälkeen humanistiset opinnot Helsingin yliopistossa. Vuonna 1947 hän aloitti kustannusvirkailijan työt WSOY:llä ja samana vuonna ilmestyi hänen esikoisteoksensa, runokokoelma Villiomenapuu.

 

Seuraavat, 1950-luvulla ilmestyneet runokokoelmat Uivat saaret, Tuuli nousee ja Vaeltanut edustavat Suomen lyriikan modernismia. Kuten monet muutkin saman kauden runoilijat, myös Kunnas tunsi, ettei hän halua kirjoittaa samalta kielen ja ajatusten pohjalta kuin ennen sotaa julkaisseet runoilijat, vaan halusi luoda uuden runokielen. Hänen ensiesiintymisensä aikoihin loivat maineensa myös Aila Meriluoto, Eeva-Liisa Manner, Eila Kivikk'aho ja Anja Vammelvuo. Modernismin seuraava, 1950-luvun aalto toi sitten Haavikon ja Saarikosken.

 

Samoihin aikoihin Kunnas ryhtyi suomentamaan englannista lastenrunoja sekä Krylovin satuja.

Ajoittain runsaskin kotimainen lastenrunous ei enää jaksanut kiinnostaa ylettömän opettavaisuutensa tai oudoksi käyneen moralisoinnin vuoksi. Kokoelmallaan Tiitiäisen satupuu (1956) Kunnas uudisti suomalaista lastenlyriikkaa hyvin merkittävästi.

Hanhiemon (engl. Mother Goose) nonsense-perinne oli Kunnaksen yksi lähtökohta. Modernistinen kirjallisuuskäsitys on myös Tiitiäisen satupuun taustalla. Kunnas halusi irrottautua varhaisemman lastenrunouden ennalta-arvattavista loppusoinnuista ja opettavaisesta asenteesta.

Hänen runonsa ovat täynnä kielellisiä leikkejä, huumoria ja satiiria, jotka puhuttelevat sekä aikuisia että lapsia.

Tiitiäisen runoja tunnetaan myös lauluina (Ville ja Valle, Herra Piipoo). Suomen Kansallisteatterissa on esitetty lastennäytelmää Tiitiäisen satupuu

, jonka ensi-ilta oli toukokuussa 2006.

 

Runoudessa Kunnas teki tavallaan saman kuin Tove Jansson saduissa: hän osasi suhtautua lapsiin vakavasti, vaativina lukijoina.

1980-luvulla Kirsi Kunnakselta ilmestyivät runokokoelmat Kuun kuva metsässä, Kaunis hallayö ja Valoa kaikki kätketty.

Kokoelma Puut kantavat valoa, runot 1947–1986 ilmestyi vuonna 1999,

ja se sisältää koko Kunnaksen siihenastisen tuotannon lukuun ottamatta lastenrunoja.

Hänen runonsa ovat selkeitä ja kuulaita, ja niille on ominaista luonnonsymboliikka ja lähes minimalistinen kielenkäyttö.

 

Kunnaksen laaja tuotanto käsittää runoteoksia, satukirjoja, draamoja, käännöksiä

,muiden muassa Lewis Carrollia ja Federico García Lorcaa, ja tietokirjoja.

Hänen teoksiaan on

käännetty ruotsiksi, englanniksi, saksaksi, ranskaksi, unkariksi ja viroksi.

 

Vuosina 1975–1980 Kirsi Kunnas toimi kirjailijoiden sananvapausjärjestö

Suomen Penin puheenjohtajana.

 

Kunnas on ollut vuodesta 1957 naimisissa kirjailija Jaakko Syrjän kanssa.

Heidän poikiaan ovat Eppu Normaali -yhtyeen muusikot Martti ja Mikko Syrjä.

 Kunnas asuu nykyisin osan vuotta Tampereella ja osan Ylöjärvellä.